Iho on ihmisen suurin elin ja ihon rikkouduttua syntyy haava. Haavat voidaan jaotella akuutteihin ja kroonisiin sekä pinnallisiin että syviin.

Haavatyypit

Akuuttihaava syntyy joko trauman aiheuttamana vahingossa tai suunnitellusti, esimerkiksi leikkauksessa.

Krooninen haava voi syntyä trauman seurauksena, mutta yleisin syy on elimistön sisäinen sairaus, joka heikentää verenkiertoa tai esim. diabeetikoiden haavat tai laskimoperäiset haavat. Kroonisen haavan paraneminen on huomattavasti hidastunut tai kokonaan estynyt. Haava luokitellaan krooniseksi, jos se ei ole sulkeutunut yhden kuukauden aikana syntymästään.

Haavan paraneminen: 

  1. Veren hyytyminen.
  2. Tulehdusvaihe, jossa haavapohja puhdistuu bakteereista, kuolleesta kudoksesta ja haavalla on havaittavissa paikallisen tulehduksen (lievä punotus ja turvotus) merkit (=paraneminen alkaa)
  3. Solujen uudelleen muodostumisvaihe (=haava sulkeutuu)
  4. Kypsymisvaihe, joka voi kestää kuukausiakin (haavan vetolujuus kasvaa, arven muodostus)

Haavan paranemiseen vaikuttaa:

  • Potilaan ikä
  • Terveydentila: diabetes, ateroskleroosi, kortisonilääkitys
  • Ravitsemustila
  • Tupakointi

Haavan hoidon aloitus

Haavanhoito alkaa tarkastamalla haavapohja, sen reunat ja ympäröivä iho. Tämän jälkeen haava puhdistetaan mahdollisimman hyvin ja tarkasti vierasesineistä (hiekka, multa…) ja kuolleesta kudoksesta.

Akuutin haavan puhdistamiseen riittää parin minuutin vesipesu/suihkutus. Haava voidaan suihkuttaa jokaisen sidevaihdon yhteydessä kehonlämpöisellä vedellä (=vesi jota voi juoda). Ellei vesipesuun ole mahdollisuutta, voidaan puhdistukseen käyttää keittosuolaliuosta tai antiseptisiä haavaliuosta.

Haavataitokset ja sideharsot

Haavataitosten tarkoituksena on suojata haavaa ulkoapäin tulevalta lialta, kosteudelta ja mekaaniselta rasitukselta ja luoda mahdollisimman hyvät edellytyksen haavan paranemiselle.

Haavataitokset

Perinteisten kuitukankaisten haavataitoksen imukyky on vähäinen ja se tulisi vaihtaa 1-3 kertaa vuorokaudessa. Uudemmat, silikonisidokset, ovat kiinnittyviä haavataitoksia, joita voidaan pitää paikallaan useitakin päiviä. Ne luovat myös haavalle edullisen, kostean, paranemisympäristön. Silikonitaitoksen pintamateriaali ei tartu kiinni haavapohjaan yhtä helposti kuin kuitukankaisten sidosten.

Haavaverkot

Nimensä mukaisesti näyttää verkkomaiselta. Haavaverkko tulee ensimmäisenä haavaa vasten ja sen päälle tarvitaan eritettä imevä, suojaava haavataitos tai haavatyyny. Haavaverkon tarkoitus on estää haavataitoksen tarttuminen haavapohjaan ja ylläpitää kosteata paranemisympäristöä.

Sideharsot

Sideharsoja käytetään haavataitosten ja haavatyynyjen kiinnitykseen eripuolilla kehoa. Tavallinen harsosidos tulee kiinnittää teipillä tai hakasilla, kun taas itseensä kiinnityvien harsojen kiinnittämiseen ei tarvita kiinnitystarvikkeita. Itseensä kiinnittyvät harsot pysyvät paremmin paikoillaan nivelalueilla; ranne, polvi, nilkka.

Kiinnitysmateriaalit

Teippejä ja erilaisia kalvoja, joiden avulla kiinnitetään haavataitoksia ja suojataan ihoa rikkoutumiselta.

Voiteet

Erilaisia voiteita ja geelejä käytetään nopeuttamaan haavojen paranemista. Osa näistä on voiteista antimikrobisia ja antifungaalisia (estävät bakteerien ja sieni-itiöiden kasvua haavassa). Näitä tuotteita voidaan käyttää haavan paranemisen tukena kaikissa parantumisen vaiheissa.

Laastarit

Pienten pinnallisten haavojen peittämiseen. Laastarin tarkoitus on suojata haavaa lialta ja kosteudelta. Osaa laastareista voidaan käyttää myös haavojen ennaltaehkäisyyn; esim. rakkolaastarit.

Hoito kotona vai lääkärissä

Pienet viiltohaavat, ruhjeet, naarmut ja 1. asteen palovammat voidaan hoitaa itse kotona. Kotona hoidettavan palovamman koko voidaan määritellä seuraavasti, kämmen on noin 1% kokoinen alue kehosta ja aikuisilla alle 10% ja lapsilla alle 5% kokoluokkaa olevat palovammat voidaan hoitaa kotona.

Kasvoissa olevat syvemmät ja isot viiltohaavat on hyvä käydä näyttämässä terveydenhuollon ammattilaiselle, samoin kuin jännealuilla olevat haavat.

Kaikki muut haavat: ruhjehaava, ampumahaava, puremahaava, 2. ja 3. asteen palovammat, paleltumavammat, kemikaaliset vammat ja krooniset haavat on aina käytävä näyttämässä terveydenhuollon ammattilaiselle.