Joka kolmas yli 65-vuotias ja joka toinen yli 80-vuotias kaatuu vähintään kerran vuodessa. Kaatumisalttius kasvaa iän myötä, kun verenpaineen säätelyjärjestelmä hidastuu, näkö heikkenee, alaraajavaivat vaikeuttavat liikkumista sekä perussairaudet heikentävät terveyttä tai lääkitys aiheuttaa haittavaikutuksia. Ruhjeita ikävämpi seuraus kaatumisesta ovat erilaiset murtumat, erityisesti lonkkamurtuma. Iän haurastuttama keho ei kestä kaatumista yhtä hyvin kuin nuorena ja syntyvästä vammasta toipuminen tapahtuu hitaammin. Vaikea murtuma voi heikentää pysyvästi iäkkään toimintakykyä ja vaikeuttaa kotona asumista. Kerran kaatuneista puolet kaatuvat uudelleen.

Kaatumisriskiä lisäävät lihasheikkous, tasapainovaikeudet, heikentynyt toimintakyky, liikkumattomuus, monilääkitys ja tietyt sairaudet. Parhaimmillaan kaatumista ehkäistään ennakoimalla ja vähentämällä kaatumisen riskitekijöitä.

Kotia ja asuinympäristöä kannattaa tarkkailla esteellisyyden ja valaistuksen kannalta. Sisätiloissa voidaan käyttää apuna erilaisia liikkumisen tuki- ja apuvälineitä, kuten kaiteita. Lisäksi lattiapintojen tulisi olla luistamattomia, käyttökalusteiden tukevia ja tarpeellisten tavaroiden käden ulottuvilla. Teknologiset ratkaisut auttavat hälyttämään apua tarpeen vaatiessa. Ulkona liukastumisvaaraa vähentävät tukevat, pitävät jalkineet, kenkien liukuesteet ja tarvittaessa käyttäjälleen sopiva liikkumisen apuväline. Lonkkasuojaimilla voidaan vähentää tehokkaasti lonkkamurtuman riskiä.

Monipuolinen liikuntaharjottelu sisältää lihaskunnon ylläpitoa esim. 2 kertaa viikossa, kestävyyttä harjoittavaa tekemistä muutaman tunnin viikossa sekä tasapainoa haastavia harjoitteita. Liikuntaharjoittelusta tärkein on tasapainoharjoittelu, joka kannattaakin aloittaa jo ennen kuin tasapainon ylläpitämisessä esiintyy ongelmia. Tasapainon säätelyjärjestelmien hyvän toiminnan kannalta on tärkeää olla pystyasennossa ja jalkeilla joka päivä. Heikentynyt terveys ei estä liikkumista vaan liikuntaharjoittelu sopeutetaan iäkkään terveyteen ja toimintakykyyn. Tärkeintä on liikkua säännöllisesti ja riittävän monipuolisesti ja sairauden jälkeen pyrkiä palaamaan mahdollisimman pian säännölliseen harjoitusrytmiin. Jo lyhytkin vuodelepo tai liikuntarajoitus heikentää nopeasti iäkkään yleiskuntoa, tasapainokykyä ja lihasvoimaa.

Huonosta ruokahalusta tai akuutista sairaudesta johtuva liian vähäinen syöminen tai lisääntynyt ravintoaineiden tarve yhdistettynä huonolaatuiseen ruokavalioon lisäävät kaatumisvaaraa aiheuttamalla väsymystä, huimausta, masennusta, lihaskatoa ja heikentynyttä kehonhallintaa. Riittämätön proteiinin saanti voi johtaa lihaskudoksen vähenemiseen. Alhainen verensokeri heikentää vireystilaa ja väsyttää. Janon tunteen vähentyessä kehon kuivuminen aiheuttaa huonovointisuutta ja verenpaineen laskua. D-vitamiinin puute haurastuttaa luustoa sekä heikentää reaktio- ja tasapainokykyä. Alkoholi puolestaan lisää lääkkeiden aiheuttamaa verenpaineen laskua ja pieninäkin määrinä heikentää tasapainon hallintaa.

Jo kolmen lääkkeen yhtäaikainen käyttö lisää iäkkään kaatumisvaaraa. Kaatumisriski kasvaa, jos lääkehoidon haittavaikutuksena esiintyy huimausta ylös noustessa (verenpainelääkkeet, sydänlääkkeet, psykoosilääkkeet, masennuslääkkeet), voimattomuutta rasituksessa (beetasalpaajat) tai heikkoutta, sekavuutta tai väsymystä (nesteenpoistolääkkeet, masennuslääkkeet, rauhoittavat sekä unilääkkeet, alkoholi). On tärkeää, että iäkäs tai omaiset kertovat lääkärille lääkkeiden sivuvaikutuksista sekä kaatumisista. Esimerkiksi verenpaineen laskusta johtuvaa huimausta voidaan torjua nousemalla rauhallisemmin ylös ja keskushermostoon vaikuttavan lääkkeen aloituksen tai annosmuutoksen yhteydessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota kaatumisriskiin. Esimerkiksi ylimääräiset tavarat ja matonkulmat on kannattaa siirtää sivuun.

Akuutit lyhytaikaiset sairaudet, kuten virtsatietulehdus tai hengitystietulehdus, voivat tilapäisesti heikentää yleiskuntoa ja lisätä kaatumisvaaraa. Pitkäaikaissairauksista kaatumisalttiutta lisäävät erityisesti aivoverenkierron häiriöt, Parkinsonin tauti, diabetes, nivelrikko ja muistisairaudet.

Sairauden heikentämä tasapaino, tuntohäiriöt ja ongelmat liikkeiden hallinnassa hidastavat reaktioita ja viivästyttävät ennakoivia korjausliikkeitä kehon horjahtaessa. Heikentynyt tiedonkäsittelykyky esim. muistisairailla tai aivohalvauspotilailla voi vaikeuttaa uuteen ympäristöön sopeutumista jopa viikkoja. Näillä potilailla on tärkeää varmistaa yksilöllisesti, että päivittäistoimien vaatima liikkuminen sujuu turvallisesti (ympäristön esteettömyys ja muuttumattomuus, apuvälineet, hyvä näkyvyys), tehdä säännöllisesti harjoitteita toiminta- ja liikuntakyvyn ylläpitämiseksi ja tarvittaessa miettiä ratkaisuja inkontinenssin aiheuttamaan tarpeeseen käydä WC:ssä usein ja kiireellä.

Iäkkäiden yleisimpiä kaatumissyitä on huimaus. Osa huimauksesta voi johtua ikääntymisen aiheuttamista muutoksista, mutta usein toistuvan huimauksen syy on pyrittävä selvittämään. Kaatumisen pelon vuoksi päivittäistä liikkumista ei kuitenkaan ole hyvä vähentää, sillä vähäinen liikkuminen pahentaa huimausoiretta ja heikentää lihaskuntoa. Iäkkään on hyvä seurata säännöllisesti verenpainetta ja välttää pitkäaikaista vuodelepoa. Jos verenpaine on matala, on huolehdittava riittävästä nesteen juomisesta sekä noudatettava varovaisuutta äkillisissä lämpötilanmuutoksissa, kuten saunoessa ja kuumalla ilmalla. Heikko näkö puolestaan kaksinkertaistaa kaatumisalttiuden, joten silmien ja silmälasien tarkistus tulisi tehdä vähintään kerran vuodessa.

Lähteet:
Iäkkäiden kaatumisen ehkäisy, Satu Pajala, THL 2012
Kaatuileva vanhus, Osmo Saarelma, Duodecim 25.8.2019