Maahan saapuva ultraviolettisäteily jaetaan UVA- ja UVB -säteilyyn. UVB – säteilyä on noin 5-10 % ultraviolettisäteilystä ja sen vaikutuksia ovat auringonpolttamat, ruskettuminen ja osallistuminen ihon D-vitamiinisynteesiin. Se aiheuttaa myös ihon DNA-vaurioita, ihosyöpää ja ihon ennenaikaista rappeutumista.

Loput 90–95 % UV-säteilystä on UVA – säteilyä, joka tunkeutuu syvemmälle ihoon ja aiheuttaa välitöntä pigmenttien tummumista ja ruskettumista. Myös UVA – säteily aiheuttaa ihon ennenaikaista rappeutumista ja lisää ihosyövän riskiä. Se voi myös aiheuttaa valoyliherkkyysreaktioita joidenkin lääkeaineiden ja kemikaalien kanssa.

UVA – säteilyn määrä on lähes vakio koko päivän ajan, mutta UVB – säteilyä saadaan eniten klo 11–15 välisenä aikana. Pilvisinäkin päivinä noin 80 % UV-säteilystä pääsee maan pinnalle. Kostea ilma ja ihon pintaa pitkin liikkuva tuuli voivat pahentaa auringonpolttamaa. Auringonvalo heijastuu helposti ja vaurioittaa silloin myös varjossa olevia ihoalueita. 40 % auringon säteilystä läpäisee kirkkaan veden 50 cm syvyyteen asti, mikä on syytä huomioida uidessa.

Yleisin välittömistä auringon aiheuttamista haitoista on auringonpolttama; ihon tulehdusreaktio, jonka oireita ovat lievimmillään punoitus ja arkuus. Vaikeammissa tapauksissa oireisiin saattaa liittyä turvotusta, kutinaa, kuumetta ja kipua. Rakkuloiden muodostuminenkin on mahdollista. Auringonpolttama havaitaan yleensä 2-12 tuntia UV-säteilylle altistumisen jälkeen ja oireiden huippu saavutetaan 20–48 tunnin kuluttua.

Auringonpolttamaa voidaan hoitaa kuten lievää palovammaa viileällä vedellä noin 20 minuutin ajan. Kipuun voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä ja miedot hydrokortisonivoiteet lievittävät ihon tulehdusreaktiota. Ihon kesimiseen voi käyttää kevyitä perusvoiteita (esim. lotion – tyyppisiä). Auringonpolttaman jälkeen kannattaa pysytellä sisätiloissa tai varjossa, sillä palanut kohta palaa herkästi uudelleen.

Rusketus on elimistön oma suojakeino UV -säteilyä vastaan ja merkki UV – säteilylle altistumisesta. Ruskettumiseen liittyy kaksi prosessia: välitön pigmentin tummuminen aiheutuu ihossa olevan melaniinin hapettumisesta ja katoaa yleensä 1-4 tunnin kuluttua. Varsinainen ruskettuminen aiheutuu lisääntyneestä melaniinin muodostumisesta ja havaitaan yleensä muutaman päivän kuluttua.

Pitkäaikainen ja toistuva altistuminen auringonvalolle aiheuttaa iholle merkittävää vahinkoa, kuten ihon kuivumista, ryppyjä, kimmoisuuden vähenemistä, pintaverisuonten laajenemista ja pigmenttiläiskiä. Vakavin haitta pitkäaikaisella ja toistuvalla UV-säteilyaltistuksella on ihosyöpä eli melanooma. Auringonpolttamat, erityisesti lapsuudessa, lisäävät melanooman riskiä. Tästä syystä suojautuminen auringolta on ensiarvoisen tärkeää, myös ja erityisesti lasten osalta.
Aurinkosuojavalmisteiden sisältämät aineet jaetaan fysikaalisiin ja kemiallisiin. Kemialliset UV-suoja-aineet imevät itseensä UV –säteitä joko UVA- tai UVB –aallonpituusalueelta ja estävät näin UV-säteiden pääsyä ihoon. Fysikaaliset suoja-aineet heijastavat takaisin UV-säteet. Aurinkovoiteiden suojakerroin kuvaa suojaa polttavia UVB –säteitä vastaan. Esimerkiksi käyttämällä suojakerrointa 15 voi auringossa oleilla 15 kertaa pidemmän ajan kuin ilman valmistetta saamatta auringonpolttamaa.

Aurinkosuojavalmisteita tai auringossa oleskelua ei suositella alle 1-2 – vuotiaille lapsille. Pienet lapset kannattaa suojata auringolta vaatteilla.

Lähde: Apteekin itsehoidon käsikirja, PharmaPress Oy, Helsinki 2011