Jalkojen asentovirheet ja niiden ennaltaehkäisy

Jalkojen asentovirheet voivat olla oireettomia pitkään, ja tulevat usein ilmi vasta kun jaloissa tai jalkaterissä alkaa ilmetä kipuja. Ylipaino ja ikääntyminen saattavat aiheuttaa muutoksia jalkaholviin. Huonot jalkineet sekä yksipuolinen rasitus saattavat vähitellen rasittaa jalkaa ja aiheuttaa asentovirheistä johtuvia kiputiloja.

Useimmat asentovirheiden aiheuttamat vaivat ovat hoidettavissa itsehoitona ja myös ennaltaehkäistävissä, mikäli ne huomataan ajoissa. Yleisimpiä asentovirheiden aiheuttamia ongelmia ovat vaivaisenluun ja vasaravarpaiden aiheuttamat kivut jalkaterässä, sekä kivut päkiässä ja kantapäässä.

Vaivaisenluu ja sen itsehoito

Vaivaisenluulla tarkoitetaan tilaa, jossa joko isovarvas tai pikkuvarvas kääntyy tyvinivelestä kohti viereisiä varpaita. Kääntyminen aiheutuu tyvinivelen poikkeavasta kuormituksesta (esim. kenkämuoti), mikä puolestaan johtaa tyvinivelen muutoksiin. Tällöin nivel ja siihen liittyvä limapussi tulehtuu ja turpoaa aiheuttaen kipua.

Kuva Vaivaisenluu – Terveyskirjasto.

Myös nivelen päällä oleva iho on asennon muutoksen takia herkkä hankaukselle ja känsien muodostukselle.

Vaivaisenluu vaivaa useimmin naisia kuin miehiä. Arviolta jopa 30% länsimaisia (kapeita ja lyhyitä) kenkiä käyttävistä kärsii vanhemmiten vaivaisenluusta. Osalla vaivaisenluun muodostumiseen saattaa liittyä perinnöllinen jalkapöydän luuston rakenteellinen ominaisuus.

Vaivaisenluun tärkeimpänä ehkäisynä ja hoitona on varvastilaltaan riittävän laajat kengät. Kengän tulisi jakaa paino tasaisesti koko jalkaterän alueelle, jotta päkiä ja reunimmaiset varpaat eivät rasittuisi muuta jalkaterää enemmän. Jalkavoimistelu on tehokas apu vaivaisenluun hoidossa. Säännöllinen ja oikeanlainen harjoittelu vahvistaa lihaksia ja tukee sekä korjaa jalan oikeita liikeratoja mahdollistaen normaalin mallin mukaisen kävelyn. Lihasharjoittelu tulisi aina aloittaa jalka- tai fysioterapeutin ohjauksessa. Erilaisilla apteekissa myytävillä jalkojen apuvälineillä voidaan helpottaa oireita tai jopa saada apua alkavaan vaivaisenluuhun. Liikkumisen ajaksi voidaan kääntyneen varpaan väliin laittaa varpaan oikaisija, joka ohjaa varpaan suorempaan asentoon estäen kääntymisen. Levossa vielä liikkuvan (ei jäykistyneen) isovarpaan nivelen suoristamista voidaan tehostaa oikaisijalla, joka kevyesti vetää tyviniveltä suorammaksi. Tukipohjallisilla voidaan keventää päkiään kohdistuvaa kuormaa jalkaterän poikittaiskaaren laskeutuessa, jolloin reunimmaisiin varpaisiin kohdistuva rasitus kevenee vähentäen vaivaisenluun kehittymisen riskiä. Vaivaisenluun herkistyneen ihon ja nivelen patin suojaamiseen ja kuorman tasaamiseen keventämiseen voi käyttää erilaisia liimautuvia pehmusteita, sekä tähän tarkoitukseen suunniteltuja puettavia silikonisia suojia.

Lievä vaivaisenluu etenkin nuorilla on mahdollista hoitaa itsehoitona muutaman kuukauden aikana, ja aikuisilla vuoden aikana. Vanhemmiten vaivan korjaaminen itsehoitona on hankalampaa, mutta vaivaa voidaan helpottaa ja etenemistä hidastaa edellä mainituin keinoin.

Vasaravarvas ja itsehoito

Vasaravarpaaksi kutsutaan toisen, kolmannen tai neljännen sekä harvoin myös viidennen varpaan koukistumista tyvi- tai kärkinivelestä. Tällöin varpaan pää osuu alustaan ja päkiänivel yliojentuu. Tila oireilee kipuna seistessa ja kävellessä, sekä kynsissä näkyy paineen aiheuttamia muutoksia. Varpaan päähän tulee poikkeavan kuormituksen ja hankauksen myötä kivulias känsä. Pitkään hoitamatta olleen vasaravarpaan nivel saattaa lopulta jäykistyä ja aiheuttaa jalkaterän kuormituksen muuttumisen. Vasaravarvas voi olla eriasteisena joko keski- tai kärkinivelessä, tai jopa molemmissa.

Vasaravarpaiden takana on usein jalkaterän lihasten epätasapaino, joka voi johtua esim. päkiän leviämisestä, vaivaisenluusta tai lihasten käyttämättömyydestä. Kuten vaivaisenluussakin, liian pienet ja korkeakorkoiset kengät sekä tiukka sukka altistavat vasaravarpaan kehittymiselle. Myös tietyt sairaudet saattavat lisätä vasaravarpaiden esiintymistä.

Vasaravarpaiden ehkäisynä ja hoitona käytetään oireenmukaista hoitoa. Kipua ja hankausta voidaan vähentää riittävän tilavilla kengillä ja sukilla. Nivelten liikkuvuutta tukeva harjoittelu ja hieronta auttaa kipujen hallinnassa sekä auttaa oikaisemaan koukistunutta varvasta. Omahoito olisi hyvä aloittaa jo alkuvaiheessa ja jatkaa säännöllisesti nopean avun saamiseksi. Apuvälineillä voidaan sekä helpottaa oireita että auttaa vaivan paranemista. Vasaravarpaan kehittyminen voidaan jopa pysäyttää venyttämällä kiristyneitä jänteitä silikonisella varpaanoikaisijalla, mikäli käyttö aloitetaan vielä nivelen ollessa liikkuva. Säännöllinen käyttö vähentää myös kipua ja kuormitusta varpaissa ja päkiässä. Tällöin myös varpaan päähän kohdistuva hankaus vähenee ja jopa estyy. Liikkumisen yhteydessä kääntynyttä varvasta voi suojata tehokkaasti iskua vaimentavalla varvastupella, mikä vähentää varpaanpään iho- ja kynsimuutoksia. Mikäli rasitus kohdistuu vain varpaan päälliseen niveleen, voidaan suojauksessa käyttää myös kevyempää geelitukea, joka tasaa kengän niveleen kohdistamaa painetta. Geelisuojaputki ei siis riitä suoristamaan varvasta, mutta vähentää kipua nivelessä suojaten ihoa hankaukselta.

Päkiäkipu ja itsehoito

Etujalan kiputila, eli metatarsalgia on tyypillinen vaiva ikääntyneillä ja etenkin korkeakorkoisia käyttävillä keski-ikäisillä. Kipu tuntuu yleisimmin kävellessä ja syy löytyykin useimmiten jalkaterän virheellisestä asennosta tai toiminnasta. Lisääntynyt tai epätasainen kuormitus voi johtaa myöhemmin pysyvimpiin muutoksiin jalkaterässä, kuten poikittaisholvin madaltumiseen. Tämä puolestaan aiheuttaa päkiän leviämisen kun jalkapöydät luiden välit suurenevat ja niiden väliset jänteet ja nivelsiteet venyvät. Iho saattaa hankautua ja muodostua känsiä ja laajoja kovettumia jalkaterän asennon muuttuessa.

Muita jalkaterän kipuja aiheuttamia tiloja voivat olla tulehdukset, verenkierron ongelmat, päkiän rasvapatjan oheneminen, ukkovarpaan tyvinivelen nivelrikko sekä harvinaisempi Mortonin tauti.

Jalkaterän kiputiloissa hoitona ja ennaltaehkäisynä on sopivat, matalakorkoiset kengät, jotka eivät pakota jalkaa virheasentoon. Erityisesti varpaiden tulisi olla suorana eikä taipua yläviistoon. Painon pitäminen normaalina tukee jalkaterän poikittaiskaaren säilymistä. Hieronnalla ja jalkaterän voimistelulla voidaan tukea lihasten kuntoa ja nivelten liikkuvuutta. Ihon päivittäinen rasvaus pitää ihon joustavana, mikä estää kovettumien syntymistä. Karbamidia sisältävillä rasvoilla voi kuuriluontoisesti tehostaa kovettuman pehmittämistä. Erityisesti kiputiloissa, jotka johtuvat madaltuneesta poikittaiskaaresta, jalkaterän tukeminen asiantuntijan kanssa valitulla päkiätuella auttaa ohjaamaan jalkaterää ja varpaita oikeaan asentoon sekä keventää rasitusta. Varvaslenkillä päkiän alle puettavaa silikonista päkiäpehmustetta voi käyttää tukemaan jalan rasvapatjan pehmennystä ja estämään kovettumien syntyä sekä suojaamaan jo kovettunutta ihoa. Lisäksi känsiin ja kovettumiin on olemassa erilaisia huopaisia ihosuojia helpottamaan oireilua. Kovettuneen ihon raspausta tulisi välttää, koska hankauksen seurauksena iho saattaa alkaa kasvattamaan puolustusmekanismina lisää isosolukkoa ihon suojaksi. Myös infektioriski kasvaa mikäli iho rikkoontuu.

Kantapääkipu ja itsehoito

Aikuisilla yleisin kantapään kipua aiheuttava tila on jalkapohjan kalvojänteen rappeuma eli plantaarinen faskiopatia. Yleisemmin vaiva tunnetaan puhekielessä nimellä plantaarifaskiitti. Tällöin kalvojänteeseen muodostuu rasituksen seurauksena pieniä repeämiä. Tavallisimmin kipu tuntuu kantapään etuosassa keskellä tai sisäsyrjällä, ja on pahimmillaan aamuisin vaikeuttaen kävelyä etenkin paljain jaloin. Kalvojänteen kiinnityskohtaan voi muodostua ”luupiikki”, joka ei kuitenkaan ole syy kivulle vaan johtuu samaan kohtaan kertyneestä kalkista pitkän rasituksen seurauksena. Aina kalvorappeuman syy ei ole selvillä, mutta pitkäkestoinen toistuva rasitus ja jalan asentovirheet altistavat vaivan synnylle.

Kantapääkipua voivat aiheuttaa myös kantaluun rasitusmurtuma tai limapussin tulehdus, akillesjänteeseen liittyvät kiputilat sekä jalkapohjan rasvapatjan vaurioitumiseen liittyvät vaivat.

Kantapääkivun ennaltaehkäisynä ja hoitona toimivat hyvin pitkälti samat keinot kuin muissakin jalkaterän kiputiloissa. Kipua aiheuttavan rasituksen välttäminen, ylipainon vähentäminen sekä jalkaterän luonnonmukaista asentoa tukevat kengät riittävät usein pitämään kivut loitolla. Kalvojänteen rappeumassa puolestaan apua saadaan usein oikeanlaisesta ja riittävän pitkäkestoisesta venyttelystä tai yöllä pidettävästä jalkapohjan kalvoja venyttävästä lastasta. Kivun hoidossa oireita voi helpottaa keventämällä rasitusta kantapääkupilla tai -tyynyllä, tukiteippauksilla sekä lyhytaikaisilla tulehduskipulääkekuureilla tai kylmähoidolla. Apuvälineistä kivun ennaltaehkäisyyn on olemassa myös erilaisia iskua vaimentavia yleispohjallisia tai kantapääpehmusteita.

Mikäli itsehoidosta ei saa apua 1-2 viikossa tai kantapäähän on kohdistunut äkillinen isku eikä jalka kestä astumista, on syytä hakeutua jatkohoitoon.