Kaikki muistamme Cervantesin mainion romaanin Don Quijotesta, joka uskollisen aseenkantajansa  Sancho Panzan kanssa käy taistelua kuvittelemaansa maailmaa vastaan. Tuulimyllyt ovat vastustajia, jotka mielikuvitus muuttaa armeijaksi.

Kevään aikana olemme saaneet apteekkitoiminnan omat Don Quijoten ja Sancho Panzan. Peitsi tanassa kansanedustaja Antero Vartia ja hänen uskollinen aseenkantanjansa Sancho Panza taistelevat puhtain asein puhtaan asian puolesta – valitettavasti vain täysin todellisuudesta irrallaan ja tosiasioista piittaamatta. Ongelmallista tästä taistelusta tekee sen, että kuten Don Quijoteen ei näihin inkarnaatioihinkaan vaikuta mikään tieto. Kun alunperin täysin virheellisestä hintatutkimuksesta (ja sellaiseksi jo aikaa sitten kaikkien osapuolien toteamasta) johdetaan täysin virheellisiä näkemyksiä apteekkitoiminnasta ja väitetään sen olevan tehotonta vaikkei yhtään dataa esitetä näkemyksen tueksi ollaan jo aika kaukana rakentavasta ja kehittävästä keskustelusta.

Apteekkitoimintaa tarvitaan turvaamaan kansalaisten lääkehuolto joka puolella maata siten, että järjestelmä pystyy ohjaamaan rationaalista lääkekäyttöä, tuottamaan hintaneuvontaa ja estämään lääkeväärennösten pääsy jakelukanavaan. Suomi on harvaan asuttu maa, jossa kaikkien kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu myös lääkkeiden saanti yhdenmukaisella hinnalla koko maassa.

Tässä nykyjärjestelmä on onnistunut erinomaisesti. Toisin kuin kotimaiset Cervantesin sankarimme uskovat, järjestelmä on myös erittäin tehokas. Samalla henkilökuntamäärällä tuotetaan nykyisin moninkertainen määrä palvelua muutaman vuoden takaiseen verrattuna  hyödyntämällä tehokkaasti digitalisaatiota. Kela-neuvotteluissa mitataan myös työn tuottavuuden nousu.

Naapurimaissamme on toteutettu järjestelmän muutoksia tavoitteena saada lisää apteekkeja, pidentää aukioloaikoja ja saada halvemmat hinnat. Ruotsissa lähdettiin kokonaan valtion omistaman järjestelmän purkamisesta yksityistämällä ja Norjassa Suomen kaltaisesta järjestelmästä. Molemmat muutokset kertovat karua kieltään, hinnat eivät ole laskeneet, apteekit ovat muutaman kansainvälisen tukkukauppaketjun omistuksessa eikä lääkkeiden saatavuus ei ole kohentunut. Tämä on faktaa, jota kannattaisi hieman tutkia ennen kuin esittää samankaltaisten muutosten tekoa hyvin toimivaan järjestelmään. Peruskysymys onkin: Miksi korjata sellaista jossa ei ole vikaa – miksei voida keskittyä etsimään ratkaisuja ongelmiin, joita toki aina on, järjestelmää kehittämällä. Näin voitaisiin hintakeskuskusteluakin käydä tuloksellisesti.

Olen hämmästynyt myös siitä, että Vihreiden puolueorganisaatio on nielaissut Yrittäjyysohjelmaansa  Vartia-Kiesiläisen tuulesta temmattuja teesejä. Toivon, että asiaan jaksetaan paneutua hieman enemmän ja ohjelmaa korjataan vastaamaan tosiasioita. Terveydenhuollossa puhutaan näyttöön perustuvasta hoidosta. Sitä periaatetta olisi hyvä soveltaa myös apteekkitoimintaan.

Eeva Teräsalmi
apteekkari, EMBA