Lemmikit ovat haastavia potilaita. Ne eivät välttämättä osaa näyttää missä kipu tuntuu, vaan osoittavat sen käyttäytymällä normaalista poikkeavalla tavalla. Tämä voi olla raapimista, nuolemista tai esimerkiksi nurkkaan vetäytymistä tai jopa aggressiivisuutta. Vaikka lemmikki raapisi itseään, voi oireen perimmäinen syy olla jossain aivan muualla. Lemmikin jatkuvaa raapimista epäillään usein allergiaksi. Todellisuudessa se voi kuitenkin johtua jostain muusta syystä kuten vakavasta ientulehduksesta. Tämän vuoksi lemmikin normaalista poikkeavaan käytökseen olisi aina hyvä reagoida ja keskustella siitä eläinlääkärin kanssa.

Lemmikkien allergiat:

Lemmikin allergia on elinikäinen vaiva, joka vaatii elinikäistä hoitoa. Allergiatyyppejä on erilaisia, joista yleisin on atopia. Se tarkoittaa kutisevaa ja tulehduksellista ihosairautta, jonka oireet alkavat tyypillisesti 6kk – 3 vuoden iässä. Atooppinen kutiseva iho johtaa ihon raapimiseen sekä punoitukseen. Tämän vuoksi lemmikin turkki voi muuttua hilseileväksi, ohueksi sekä huonokuntoiseksi. Paikoin iho voi olla jopa kalju. Yksi tyypillinen ensioire on tassujen punoitus. Atopia on aaltoileva tauti eli sen vaikeusaste vaihtelee ajoittain. Kosteus sekä märkyys pahentavat atopiaa, minkä vuoksi se tyypillisesti pahenee keväisin sekä syksyisin märkien kelien aikoihin. Atopiaa on melko hankalaa hoitaa itsehoitotuotteiden avulla. Turkin ja ihon ylläpitoa voi kuitenkin koittaa parantaa suun kautta annettavilla omegarasvahappo-valmisteilla. Esimerkiksi Nutrolin-tuotesarja sisältää monia erilaisia omegarasvahappo-valmisteita niin koirille kuin kissoillekin.

 Jos kutinaoireet ovat jatkuvia, voi niiden aiheuttajana olla ruoka-aineallergia. Kotihoitona voi kokeilla lemmikin ruokavalion muuttamista allergeenivapaaksi ja katsoa rauhoittuvatko oireet. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että koiran ruoka vaihdettaisiin allergiaruokaan, josta on poistettu kaikki ylimääräiset aineet sekä ruuan sisältämät proteiinit ovat pilkottu niin pieniksi, ettei lemmikin elimistö pysty reagoimaan niistä. Tällainen ruoka olisi esimerkiksi jokin hypoallergenic-niminen erikoisruoka. Allergiaruuan täytyisi toimia lemmikin ainoana ravintona eikä sille tulisi antaa tänä aikana minkäänlaisia herkkuja tai -paloja. Ruoka-aineallergia on kuitenkin huomattavasti harvinaisempi allergiatyyppi kuin atopia.

Hot spot:

Hot spot on melko yleinen vaiva lemmikeillä. Se on kostea pinnallinen ihotulehdus, joka syntyy ihon suojamuurin rikkoutumisen myötä. Rikkoutumisen myötä bakteerit pääsevät lisääntymään ihovaurioalueelle ja aiheuttavat alueelle ihotulehduksen. Hot spot on usein kostea, punoittava sekä terävärajainen alue iholla, joka voi olla hyvinkin kivulias. Vaiva on tärkeä hoitaa, koska se voi levitä todella nopeastikin lemmikin raapimisen, nuolemisen sekä pureskelemisen kautta. Tärkein hoito on tulehdusalueen pitäminen kuivana sekä puhtaana. Tulehdusalueen nuoleminen sekä raapiminen tulisi estää esimerkiksi kaulurilla, paidalla tai jollain muulla vastaavalla. Tulehtunut alue sekä sen ympärysalue tulisi ajaa mahdollisimman lyhytkarvaiseksi, jotta kosteus pääsisi haihtumaan iholta mahdollisimman helposti.

 Tulehdusalue tulisi puhdistaa päivittäin haalealla vedellä sekä hoitaa haavanpuhdistustuotteella useita kertoja päivässä. Hoitamiseen voi käyttää haavapuhdistusliinoja tai esimerkiksi Vetericyn-haavasuihketta. Tukihoitona voi käyttää haavahoitoon tarkoitettuja hunaja- tai pihkavoiteita. Jos kipu ei vaikuta helpottuvan, kotihoito ei tehoa tai tulehdus jatkaa leviämistään, on syytä mennä eläinlääkäriin eikä jäädä odottamaan taudin pahenemista.

Furunkuloosi, eli varvasvälitulehdus:

Varvasvälitulehdus on hieman harvinaisempi, mutta silti kohtalaisen yleinen vaiva. Se on parantumaton sairaus, jonka hoidossa oireet pyritään pitämään mahdollisimman hyvässä hallinnassa. Sen ensioireina esiintyvät varpaanvälien punoitus. Lemmikki saattaa myös nuolla niitä huomattavan paljon. Hieman myöhemmässä taudin vaiheessa voi varvasväleihin ilmestyä rakkuloita, jotka voivat olla kivuliaita. Rakkuloiden määrä voi olla muutama, mutta niitä saattaa olla paljon enemmänkin. Tulehdus saattaa aiheuttaa myös tassujen turvotusta sekä jopa ontumista. Ajan myötä tassuissa olevat rakkulat voivat puhjeta sekä parantua, mutta uusia rakkuloita voi syntyä. Tulehdus on herkkä uusiutumaan, minkä vuoksi hoito tulisi tehdä mahdollisimman huolellisesti.

   Varvasvälitulehduksen hoitona toimivat tassuhygienia sekä tassuvoiteet. Joskus joudutaan turvautumaan kortisoniin tai jopa antibioottilääkitykseen. Nuoleminen tulisi tarvittaessa estää, esimerkiksi kaulurin avulla. Tassut tulisi huuhdella kädenlämpöisellä vedellä 5–10 minuuttia aina ulkoilemisen jälkeen. Tassut tulisi myös puhdistaa desinfioivalla shampoolla noin 2–3 kertaa viikossa. Jos tassuissa olevat haavat alkavat erittämään, on se merkki pahemmasta tulehduksesta. Näissä tapauksissa tulee mennä eläinlääkärin vastaanotolle.

Punkit

Punkkikausi kestää niin kauan kuin lämpötila pysyy yli +5-asteessa. Niiden karkottamiseen löytyy lemmikkien niskaan laitettavia paikallisvaleluliuoksia, sekä kaulalle laitettavia punkkipantoja. Kissoille ainoa turvallinen aine paikallisvaleluliuoksissa on fiproniili. Muut kuin fiproniiliä sisältävät liuokset ovat myrkyllisiä kissoille. Perheissä, joissa on sekä kissa että koira, kannattaa myös koiralle valita fiproniiliä sisältävä lääke.

Punkkipantojen kohdalla on hyvä huomata muutama asia. Pantojen teho alkaa hieman viiveellä pannasta riippuen, minkä vuoksi se olisi hyvä laittaa lemmikille jo hieman ennen punkkikauden alkua. Pantojen on myös oltava tarpeeksi tiukasti iholla, jotta ne toimivat tarkoituksen mukaisesti. Panta on tarpeeksi kireällä silloin, kun pannan ja ihon väliin mahtuu kaksi sormea. Paljon uiville koirille punkkipanta voi olla parempi vaihtoehto kuin paikallisvaleluliuos, koska pannan pystyy ottamaan pois koiran kaulalta uimisen ajaksi. Uimisen jälkeen panta on laitettava takaisin koiran kaulalle. Reseptillä on koirille myös mahdollista hankkia suun kautta annettava tabletti punkkien häätämiseksi.

 On tärkeää, että punkit poistetaan mahdollisimman nopeasti oikeilla välineillä tulehdusten estämiseksi. Punkin poistoon löytyy punkkipihtejä, -rautoja sekä -lassoja. Näillä välineillä myös punkin pää on näppärä poistaa, jolloin se ei jää ihon alle aiheuttamaan tulehdusta. Punkkia tulee tarttua mahdollisimman läheltä ihoa. Punkkia ei tule kiertää, vaan se vedetään hitaasti ja rauhallisesti suoraan ylöspäin. Tällöin iho venyy, ja punkki napsahtaa irti. Lopuksi puremakohta olisi hyvä puhdistaa vedellä ja pesuaineella tai desinfiointiaineella tulehdusten estämiseksi. Ihoaluetta tulisi seurata muutaman päivän ajan. Mikäli alue turpoaa tai siihen syntyy yli 5 cm ihottuma-alue, tulisi se käydä näyttämässä eläinlääkärin luona.