Metabolinen oireyhtymä on aineenvaihdunnan häiriö, joka ilmenee epänormaalina sokerien ja rasvojen aineenvaihduntana sekä kohonneena verenpaineena. Taudissa vatsaonteloon kertynyt rasva aiheuttaa elimistöön matala-aseteisen tulehduksen, joka häiritsee normaalia sokeriaineenvaihduntaa, vaikuttaa veren rasva-arvoihin ja nostaa verenpainetta. Häiriön hoitaminen on tärkeää, sillä varsinaisen sairauden puhkeaminen riippuu metabolisen oireyhtymän vaikeusasteesta. Myös perinnölliset tekijät sekä naisilla raskausaikana todetut kohonneet verensokeriarvot vaikuttavat sairastumisriskiin. Mikäli henkilöllä todetaan yksikin sokeritaudin tai valtimotaudin riskitekijöistä (kohonnut verenpaine, suurentuneet triglyseridiarvot, sokerinsiedon heikentyminen tai keskivartalolihavuus), häneltä tutkitaan kaikkien riskitekijöiden arvot.

Sokeritautiin sairastuneella liian korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia koko kehossa lisäten sairastumista valtimokovettumatautiin ja diabeettisen silmäpohjasairauteen. Sokeritauti voi vaurioittaa myös ääreishermostoa, mikä tuntuu esimerkiksi tunnottomuutena tai särkyinä jaloissa. Haavat ja ihovauriot paranevat huonommin. Korkea verenpaine ja kohonneet rasva-arvot puolestaan altistavat vakaville sydänsairauksille, kuten sydänveritulpalle, aivoveritulpalle sekä verenkierron häiriöille aivoissa ja jaloissa.

Metabolinen oireyhtymä on seurausta keskivartalolihavuudesta. Keskivartalolihavan miehen riski sairastua metaboliseen oireyhtymään on yli puolet korkeampi kuin normaalipainoisen miehen. Naisilla vastaava riski on 40 %. Suomalaisista noin kolmasosa sairastaa metabolista oireyhtymää.

Metabolista oireyhtymää voi ehkäistä pitämällä vyötärönympärys naisilla alle 90 cm ja miehillä alle 100 cm. Kun ylimääräinen rasva vatsaontelosta laihdutetaan pois, poikkeavat arvot normalisoituvat. Vähäinenkin laihduttaminen vähentää vatsaonteloon kertynyttä rasvaa. Jo 5 % painonlaskulla on suotuisa vaikutus veren sokeriarvoihin, verenpaineeseen ja rasva-arvoihin. 80-kiloisella henkilöllä tämä tarkoittaa vain neljän kilon painonpudotusta. Jos henkilö on jo sairastunut metaboliseen oireyhtymään, hoitona on 5-10 % painonpudotus vuoden kuluessa ja painonpudotuksen jatkaminen, kunnes normaalipaino saavutetaan.

Painonpudotus kannattaa suorittaa tekemällä pysyviä elämäntapamuutoksia. Ravinnossa tulisi suosia kuitupitoisia kasviksia ja vähäkalorisia hedelmiä, täysviljatuotteita, pehmeää rasvaa (kalasta, kasviöljyistä, pähkinöistä). Suolan ja alkoholin käyttöä kannattaa rajoittaa. Tupakoinnin lopettaminen on ensiarvoisen tärkeää, koska tupakointi edistää rasvan kertymistä sisäelinten ympärille, nostaa verenpainetta ja vaurioittaa verisuonten seinämiä. Säännöllinen liikunta auttaa painonpudotuksessa ja saavutetun painon ylläpitämisessä. Myös verensokeriarvot paranevat, verenpaine laskee ja hyvän kolesterolin määrä nousee. Tyypin 2 sokeritaudissa pelkkä elintapahoito voi riittää hoitamaan sairautta, eikä lääkitystä välttämättä tarvita lainkaan.

 

Viitteet:

Diabetes, Duodecim Terveyskirjasto, https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lds00004
Mustajoki Pertti: Metabolinen oireyhtymä, Duodecim Terveyskirjasto, https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00045
Mustajoki Pertti: Vyötärölihavuus, Duodecim Terveyskirjasto, https://www.terveyskirjato.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dik00890
Syvänne Mikko: Metabolinen oireyhtymä, Lääkärin käsikirja, 18.7.2018, Viimeisin muutos 11.5.2016
Tarnanen Kirsi ym: Lihavuus (aikuiset), Duodecim Terveyskirjasto, www.terveyskirjato.fi/tk.koti?p_artikkeli=khp00017#s9
Terve.fi, keskivartalolihavuus – metabolinen oireyhtymä https://www.terve.fi/artikkelit/keskivartalolihavuus-metabolinen-oireyhtyma