Ripuli on melko tavallinen suoliston toimintahäiriö. Ripulista on kyse silloin, jos uloste on vetistä tai toistuvasti löysää. Ripuli jaetaan sen keston mukaan joko akuuttiin (alle 3 viikon kestoiseen) tai pitkittyneeseen (yli 3 viikon kestoiseen) ripuliin. Akuutti ripuli johtuu useimmiten viruksen, bakteerin tai loisen aiheuttamasta suolistoinfektiosta, mutta joskus aiheuttajana voi olla myös esimerkiksi stressi tai jokin toiminnallinen suolistohäiriö kuten IBS eli ärtyneen suolen oireyhtymä. Pitkittyneen ripulin syynä voi olla monia eri tekijöitä aina ravinnosta tai imeytymishäiriöistä (kuten keliakia), joihinkin lääkkeisiin ja jopa vakaviin sairauksiin asti. Tämän vuoksi pitkittyneen ja toistuvan ripulin syyn selvittämiseksi kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Pitkittyneen ripulin hoito tapahtuu aina lääkärin ohjeen mukaan.


Virusripulit eroavat bakteerien aiheuttamista yleensä siten, että oireet alkavat hyvin äkillisesti ja niihin kuuluu lähes aina myös pahoinvointia, oksentelua, kuumetta ja särkyä. Itämisaika on vajaa 1-5 vuorokautta ja tauti loppuu yleensä yhtä äkillisesti kuin se alkoikin, oireiden kesto on tavallisesti 1-3 vuorokautta. Virusripulit tarttuvat herkästi ihmisestä toiseen ja Suomessa niiden tavallisimpia aiheuttajia ovat norovirus, rotavirus sekä tavalliset hengitystievirukset. Lapsilla rotavirusinfektio on nykyään harvinainen rokotteen käytön vuoksi. Myös uusi koronavirus (Covid-19) voi aiheuttaa ripulia, joten ripulioireisen on hyvä noudattaa THL:n ohjeistusta ja ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon koronainfektion poissulkemiseksi. Hyvä käsihygienia on tärkeä virusripulin ehkäisijä.


Antibioottiripuli on antibioottihoitoon liittyvä bakteeriripuli, jonka tyypilliset oireet ovat pahanhajuinen ripuliuloste, vatsakivut ja vatsan arkuus. Pahoinvointi, oksentelu ja selvä kuume eivät yleensä kuulu antibioottiripuliin. Probioottivalmisteita voi käyttää sekä ennaltaehkäisevästi, että oireiden helpottamiseen. Mikäli oireilu on lievää, ei antibioottihoitoa välttämättä tarvitse keskeyttää, mutta vaikeissa oireissa tulisi ottaa yhteyttä lääkäriin jatko-ohjeiden saamiseksi.


Ruokamyrkytys on bakteerin, bakteeritoksiinin tai viruksen aiheuttama sairaus, jossa oireet ilmaantuvat nopeasti (12-48 tunnin kuluessa) saastuneen elintarvikkeen tai juomaveden nauttimisen jälkeen. Oireina on yleensä ripulia, oksennusta ja mahakipuja. Ruokamyrkytyksiä aiheuttavat bakteeritulehdukset eivät juuri tartu henkilöstä toiseen. Hoito on oireenmukaista ja huolellisesta käsihygieniasta ja wc- hygieniasta on huolehdittava tarkoin. Tarvittaessa otettava yhteyttä lääkäriin, joka arvioi muun tarvittavan hoidon.


Turistiripulin oireina ovat useat päivittäiset vesilöysät ulosteet, joissa voi joskus olla verta. Lisäksi oireina voi olla vatsakipuja, kuumetta, oksentelua tai pahoinvointia. Oireet kestävät useimmiten 3-5 päivää ja menevät itsestään ohi. Turistiripulin saa yleisimmin ruoasta, juomasta tai esimerkiksi suuhun joutuneesta uimavedestä ja valtaosassa tapauksista aiheuttajana on bakteeri, harvemmin virus tai loinen. Alkeellisissa oloissa ja pitkillä matkoilla sairastumisriski on suurempi, mutta myös lyhyen matkan aikana voi sairastua. Turistiripulin ehkäisyssä riittävä käsihygienia on tärkeää, lisäksi on hyvä välttää muun muassa kylmiä ruokia kuten leikkeleitä, majoneesipohjaisia salaatteja ja kastikkeita, kylminä tarjottavia mereneläimiä sekä juomia, joihin on lisätty jääkuutioita. Hedelmiä, marjoja ja vihanneksia kannattaa myös välttää, ellei niitä voi itse pestä tai kuoria. Kannattaa myös huomioida, että pitkävaikutteisten närästyslääkkeiden käyttö lisää infektioripuliin sairastumisen riskiä, koska ne vähentävät ruoansulatuskanavaa suojaavaa happamuutta.

Ripulin ehkäisy ja hoito
Oireiden aiheuttajasta riippumatta tärkeintä ripulipotilaan hoidossa on nesteytys ja lepo. Nestehukkaa korvataan sitä mukaa kun sitä syntyy, joten päivässä pitää juoda jopa useita litroja nestettä, varsinkin jos tautiin liittyy myös oksentelua. Nesteeksi sopii esimerkiksi tuoremehu (mehujää), vesi ja tee. Pelkkien sokeroitujen juomien nauttimista ei suositella, koska imeytymätön sokeri vie mukanaan nestettä, mikä taas pahentaa ripulia. Apteekista saatavat, elektrolyyttejä eli suoloja sisältävät itsehoitovalmisteet nopeuttavat nestehukan korjaamista. Niitä voi käyttää kaikille ripulipotilaille, mutta erityisesti herkimmin kuivumisvaarassa olevat potilaat kuten vanhukset, lapset ja pitkäaikaissairaat, tarvitsevat niitä eniten. Jos mikään ei tahdo pysyä sisällä, on nestettä suositeltavinta nauttia vain pieni määrä (lusikallinen) kerrallaan vaikkapa kymmenen minuutin välein. Syöminen ei pahenna sairautta, ruoka imeytyy ripulinkin aikana, mutta kerralla nautittavat annokset kannattaa pitää mahdollisimman pieninä ja määrää lisätä vähitellen voinnin mukaan.
Ripulin ehkäisyyn ja hoitoon voidaan käyttää probiootteja, jotka voivat lyhentää taudin kestoa ja helpottaa oireilua. Teho on yleensä sitä parempi mitä aikaisemmin hoito aloitetaan. Lisäksi on olemassa muitakin akuutin ripulin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, mutta sopivan valmisteen valinta riippuu pitkälti potilaan iästä ja muista mahdollisista oireista, joten oikean tuotteen valinnassa kannattaa kääntyä apteekin henkilökunnan puoleen. Äkillisen ripulin hoitoon totutusti käytettävät nopeavaikutteiset lääkkeet on tarkoitettu itsehoidossa ainoastaan lyhytaikaiseen käyttöön. Lääkehiiltä ei nykyään suositella ripulin hoitoon.


Milloin lääkäriin? Tilanteissa, joissa oireet eivät tahdo omassa hoidossa hellittää, yleiskunto romahtaa eli elimistö kuivuu liiaksi tai jos ripuloinnin lisäksi esiintyy korkeaa kuumetta tai kovia vatsakipuja tai jos ulosteessa on verta, pitäisi aina hakeutua lääkäriin. Myös ripulin yhteydessä esiintyvä voimakas laihtuminen on hälyttävää ja tarvitsee tutkia tarkemmin. Lisäksi jos ripulipotilas on vanhus tai pieni lapsi, tulisi ottaa herkästi yhteyttä lääkäriin.