Kun otan lääkettä, se imeytyy suolistosta elimistöön. Tehtyään tehtävänsä elimistö poistaa lääkeaineen ja valmistuksessa käytetyt apuaineet virtsan tai ulosteen mukana.

Kun otan lääkettä, se imeytyy suolistosta elimistöön. Tehtyään tehtävänsä elimistö poistaa lääkeaineen ja valmistuksessa käytetyt apuaineet virtsan tai ulosteen mukana.  Jos käytän voiteita, niin peseytyessäni imeytymättä jäänyt voide liukenee pesuveteen.  Jos käytän lääkelaastareita, niin vaihtaessani laastarin lääkettä on vielä runsaasti jäljellä laastarissa. Jos en tule käyttäneeksi kaikkia hankkimiani lääkkeitä ennen niiden vanhenemista, ovat nämäkin lääkkeet kuormittamassa ympäristöämme. Kaikki nämä jo käytetyt ja käyttämättömät aineet muodostavat ympäristömme kannalta riskin, jonka suuruus vaihtelee riippuen lääkeaineesta ja – määrästä, niiden kemiallisista ominaisuuksista ja jätteiden puhdistuslaitosten kyvystä suoriutua puhdistustehtävästä.  Lääkkeiden ympäristövaikutukset voivat olla dramaattisia, jos lääkejätteiden käsittelyä, puhdistusta ja keräilyä ei ole hoidettu asianmukaisesti.  Voimme kaikki vaikuttaa siihen, että lääkkeet tulevat hävitetyksi asianmukaisesti. Palauta kaikki lääkejäte apteekkiin, josta se toimitetaan eteenpäin Ekokemin laitokselle poltettavaksi.  Noudata palautuksessa apteekin antamia ohjeita.

Ilmakehä, vesistöt, maaperä, eläimet ja kasvit sekä rakennettu ympäristömme ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja kaikissa niissä tapahtuu suuri määrä kemiallisia reaktioita samalla kun energia virtaa ja aine kiertää ekosysteemissä. Vieraat kemikaalit saattavat vakavasti häiritä näitä prosesseja. Kaikille tuttuja esimerkkejä ovat lääkeaerosolien ponnekaasuina käytetyt fluoratut hiiliyhdisteet, jotka tuhoavat ilmakehän otsonikerrosta tai hyönteismyrkkynä käytetty DDT, joka on niin rasvaliukoista, että kertyy ravintoketjun huipulla oleviin lintuihin aiheuttaen näiden lisääntymiskyvyttömyyttä.  Usein kestää kauan, ennen kuin vahinko havaitaan ja voidaan ryhtyä kansainväliseen yhteistyöhön aineiden käytön rajoittamiseksi.

Lääkeaineita voidaan ryhmitellä niiden luonnolle aiheuttamien riskien mukaan.  Eurooppalaisen lääkevalvontaviranomaisen EMAn ohjeissa otetaan huomioon lääkeaineen kulutus (PEC) ja vaikutus vesiympäristössä testieläimiin (PNEC).  Niin sanotussa Tukholman mallissa arvioidaan lääkeaineiden biohajoavuutta, kertymistä ravintoketjuun ja aineen myrkyllisyyttä vesieläimille. Monet hormonit ja antibiootit muodostavat ympäristömme kannalta suurimmat ongelmat, mutta esimerkiksi myös kipulääkkeet diklofenaakki ja ibuprofeeni ovat pysyvyytensä vuoksi hankalia aineita.

Lääkäreiden olisi syytä ottaa huomioon lääkkeitä määrätessään myös ympäristönäkökohdat.  Tietoa lääkkeiden ympäristöluokittelusta on saatavilla mm. netistä.  Tuotteen hävittämisestä aiheutuvat kustannukset ja lääkkeen ekologinen jalanjälki tulisi huomioida valmisteen hinnassa.  Jos ainut näkökohta lääkepolitiikassa on halpuus, niin käytännössä vyörytämme osan ympäristökustannuksista kehitysmaiden niskaan. Intian vesistöissä onkin mitattu dramaattisia lääkeainepitoisuuksia jotka ylittävät monin kerroin Suomessa sallitut ja koskaan havaitut pitoisuudet.
Yhteinen ympäristömme ei kaipaa lääkkeitä. Hoitakaamme siis vain itseämme ja huolehtikaamme siitä, että toimitamme kaiken hävitettävän lääkejätteen asianmukaisesti eteenpäin. Lääkejäte ei koskaan kuulu kodin roskakoriin!